Raku-keramiikkaa ja maalauksia.


Saaristossa tunnen juurtuvani olevaisuuteen. Selkeästi tunnen kuuluvani yhteen saaristomännyn, kuivuneen rakkolevän ja pienen simpukan kanssa.

Graniittijuova tummassa kalliossa vie ajatukseni menneeseen aikaan, aikaan ennen ihmistä. Oli vain tuuli, meri, matalat luodot ja iankaikkinen rauha. Ihminen toi elämän luodolle, astui maahan, alkoi juurtuminen.

Mitään niin kaunista, kuin olla osana tätä kaikkea, en voisi tuntea. Sieluni yhtyy rauhalliseen ääneen, kun meri tuo laineet rantaan. Hengitän yhdessä meren kanssa ja pyydän, että tämä kaikki voisi säilyä elämän voimana ja rauhan tuojana meille kaikille nyt ja aina.


Katriina Karikoski